Tekijä: Johanna Vento

Boots Riley: Sorry to bother you (2018)

Afroamerikkalainen Cassius, joka asuu sukulaismiehen autotallissa tyttöystävänsä kanssa, ei ole menestyjä ja hän huomaakin rahojensa olevan aivan loppu. Epätoivoissaan hän saa työpaikan puhelinmyyjänä ja yllättäen menestystä (ja rahaa) alkaa tulla ovista ja ikkunoista. Syynä tähän on ”valkoinen ääni”, jonka Cassius löytää sisältään. Ääni, joka on miellyttävä eikä lainkaan epätoivoinen, valkoisen miehen ääni. Rahan huumassa tulee sitten myytyä mitä vain kenelle vain; lehtiä, sähköliittymiä, orjuutta, mitä näitä nyt on…

Elokuvassa Sorry to bother you nyky-yhteiskunta näyttäytyy absurdina, outona ja surrealistisena. Kaiken huippuna häilyy WorryFree-yhtiö, joka tarjoaa koko elämän kestäviä työsopimuksia sekä päälle vielä ilmaisen ylläpidon. Voiko työorjuutta enää paremmin brändätä?

Tarkista saatavuus

Guy Ritchie: King Arthur – Legend of the sword (2017)

Elokuvana King Arthurin ongelma on miten kuvata arkkityyppistä maskuliinista sankaria aikana, jolloin on niin paljon luontevampaa uskoa maskuliiniseen pahuuteen.

Päähenkilön, Arthurin, ongelma sitä vastoin ei ole miten yltäisi katupojasta kuninkaaksi, vaan se että ympäröivä myrkyllinen patriarkaatti muuttaa kaikki teot pahuudeksi; rakkaat ihmiset joutuvat kärsimään, tai kuolemaan hänen tähtensä. Elokuvan kuluessa Arthur menettää elämänsä kolmeen kertaan: vanhempansa, ympäristön joka kasvatti hänet ja vielä kertaalleen sen verkoston joka nostaa hänet kuninkaaksi. Tuleeko Arthurista siis pahis? Emme voi olla varmoja.

Arthurin pelastaa miekka, Excalibur. Se ei tottele häntä ennen kuin hän avautuu henkisesti. Vasta sitten, kun Arthur on kyennyt kohtaamaan elämänsä perustraumat, Excalibur tekee hänestä riittävän voimakkaan kaatamaan paha kuningas. Toisin sanoen Arthurin on rikottava opitun ahtaan maskuliinisuuden rajat, ja kasvettava ihmisenä tutustumalla minuutensa haavoittuvaan puoleen. Vasta sitten hän on valmis kuninkaaksi.

Joten pelkän toiminnan ohella, kuin huomaamatta, Guy Ritchien elokuva pohtii maskuliinisuuden rajoja. Varma tarinankerronta, nopea rytmi, jäntevä leikkaus ja terävä sanailu peittävät näkymättömiin epävarmuuden, joka velloo kaiken alla, ja joka epäilee miehen roolia maailmassa, ja kysyy onko miehen elämällä merkitystä.

Tarkista saatavuus, DVD

Tarkista saatavuus, BluRay

Kenneth Branagh: Murder on the Orient Express

Oikeus on sokea. Tai paremminkin oikeuden symboli – jumalatar, joka punnitsee teon oikeuden vaa’alla – on sokea, koska hänen silmänsä on sidottu. Tai vielä täsmällisemmin; oikeus on sokea, jotta sama teko punnittaisiin samalla tavalla tekijän syntyperästä, ihonväristä, säädystä riippumatta. Että kaikki ihmiset olisivat yhdenvertaisia.

”Murder on the Orient Express” on se tarina, jossa Poirot joutuu nielemään ihanteensa. Oikeuden vaaka on epätasapainossa, ja syylliset selviävät ilman rangaistusta, vieläpä raskauttavissa olosuhteissa. Kirjassaan Agatha Christie onnistuu vakuuttamaan lukijat että tämä on oikein ja asiallista, ja Poirot vetäytyy jutusta ilman suurempaa tuskaa, hilpeästi kumartaen säädyn vaatimuksille.

Myöhemmille tarinankertojille ratkaisu ei ole ollut yhtä yksinkertainen. Yhdenvertaisuuden ihanne on universaali, ja niin sen pitääkin olla, jos haluamme ylläpitää rauhaa tällä pikku kiviplaneetalla. Joten elokuvan lopussa on ratkaisematon konflikti, ja päähenkilön lautasella tappion katkera kalkki. Koska näin on, Poirot on vanhan ajan viiksistään huolimatta moderni, ajatteleva, eettinen ihminen, joka joutuu elämään sietämättömän ”imbalance” kanssa. Ainoa tie eteenpäin on työ, uusi tehtävä.

Tarkista saatavuus