Joe Wright: Hanna (2011)
Kaspar Hauser, teini-ikäinen orpolapsi löydettiin toukokuussa 1828 Nürnbergin lähistöltä. Pojan kertomus oli epäselvä eikä vanhemmista tai lapsen menneisyydestä saatu selvyyttä. Kirjeet, jotka hänellä olivat mukanaan, viittasivat huonoon kohteluun ja peiteltyihin salaisuuksiin. Niitä epäiltiin kuitenkin väärennetyiksi.
Miksi puhua Kaspar Hauserista, kun on tarkoitus puhua elokuvasta Hanna? Siksi että tarinat ovat kuin kaksi marjaa, eri lajia ehkä, mutta samankaltaisia. Elokuvan lähtökohta vaikuttaa epäuskottavalta, mutta tarkemmin katsoen se on muunnelma vanhasta tarinasta, joka on edelleen ajankohtainen.
Kaspar Hauserin tapauksesta tuli kuuluisa. Historiaan hän on jäänyt ”susilapsena”, erehdyksessä. Susilapsi oli valistuksen ajan kuvitelma hylätystä lapsesta, joka oli kasvanut metsässä vailla kosketusta ihmisiin, eikä osannut puhua tai kommunikoida. Mikään ei viittaa siihen että Kaspar olisi kasvanut villieläinten joukossa. Väärinkäsitys heijastaa enemmän sitä kauhua, jota aikalaiset tunsivat ymmärtäessään että ihmiseksi kasvaminen edellyttää toisten ihmisten seuraa, että ei ole ennalta määrättyä että lapsesta kasvaa yksilö. Me olemme jo tottuneet ajatukseen, vaikka se edelleen kauhistuttaa meitä; jos kasvatus ohjaa oikeaan, se voi myös ohjata väärään. Entä jos jokin tai joku haluaa kasvattaa ”hirviön”.
Elokuvassa Hanna ajatus on viety eräänlaiseen ääripäähän. Hanna kasvaa erämaassa (Kuusamossa!) isänsä seurassa vailla kosketusta muihin ihmisiin. Käy ilmi että isä valmentaa tytärtään vaaralliseen tehtävään ja opettaa hänelle taistelutaitoja. Onko isä vainoharhainen? Vai onko tämä tarina, jossa näin tulee menetellä.
Kaspar saattoi todellisuudessa olla huijari, joka käytti hyväkseen ihmisten herkkäuskoisuutta. Hänen kuolemansa oli – ehkä – epäonnistunut yritys lavastaa itsensä hyökkäyksen uhriksi. Hanna, saamansa kasvatuksen mukaan, lähtee tehtäväänsä valmiina tappamaan, kuin oikea ”susilapsi”. Väkivalta on hänen luontevin tapansa kommunikoida. Ei kuitenkaan ainoa, ja katsoja luottaa läpi elokuvan Hannan vilpittömyyteen.