Mike Cahillin ja elokuvan päänäyttelijän Britt Marlingin käsikirjoittama Toinen maailma on kaikkea muuta kuin valtavirtaelokuvaa. Se tuntuu persoonalliselta ja henkilökohtaiselta draamalta, jonka aiheina on syyllisyys ja hyvityksen mahdollisuus, tai pikemminkin mahdottomuus.
Päähenkilö on nuori nainen, joka on vastikään päässyt vankilasta neljän vuoden tuomion jälkeen. Hän joutui sinne aiheutettuaan kuolemaan johtaneen onnettomuuden. Rangaistuksen suorittamisesta huolimatta hän kokee itsensä hylkiöksi ja etsii mahdollisuutta hyvittää tekonsa.
Tästä henkilökohtaisesta ja yksityisestä tragediasta elokuvan näkökulma laajenee koko ihmiskuntaa koskevaksi. Elokuvan päähenkilö yrittää katsoa itseään peiliin, ja saman tilanteen eteen joutuu myös ihmiskunta. Käy ilmi että on olemassa toinen Maa, joka on tämän meidän tuntemamme maan kanssa identtinen. Miten syvälle tämä samankaltaisuus yltää? Onko tuolla jossain olemassa kopio maailmasta ja minusta itsestäni? Tuntisimmeko silloin itsemme paremmin?
Tämän kaiken Toinen maailma uskaltaa kertoa ilman erikoistehosteita, ilman katsojaa hätkähdyttäviä shokkiefektejä. Kerronta keskittyy ”alastomasti” kuvattuun maailmaan – puhtaisiin, hiljaisiin kuviin. Ne hahmottavat maailman, joka tuntuu avautuvan universumin loputtomaan äärettömyyteen. Maa, pieni sininen planeetta, joka horjuu avaruuden yksinäisyyden kynnyksellä.