Englantilaisen ohjaajan Christopher Morrisin ”Four Lions” on kompromissiton elokuva. Ohjaaja vie näkemyksensä loppuun saakka tekemättä myönnytyksiä katsojan odotuksille tai toiveille.
Katsojalle tarjotaan musta komedia neljästä aasialaistaustaisesta miehestä, jotka päättävät tehdä itsemurhaiskun Lontoossa. Iskun toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Pääasiassa siitä syystä että he ovat monessa mielessä epäpäteviä. Toissijaisesti sen takia, että heidän pyrkimyksensä on ympäröivän todellisuuden kannalta absurdi. Miesten kaikki tekemiset murenevat sarjaksi väittelyitä, naurettavia riitoja ja väärinkäsityksiä, jotka lopulta osoittautuvat traagisiksi.
Elokuvan mittaan katsoja alkaa ihmetellä miten päähenkilöiden ja heidän ympäristönsä välinen ymmärtämättömyys on mahdollista; missä tilanteissa kieli menettää kykynsä toimia kommunikaation välineenä? Kuvaako ”Four Lions” kahden yhteen sovittamattoman kulttuurin yhteentörmäystä, jossa kaikki kommunikaatio rapistuu väkivallaksi? Vai onko elokuva kuvaus ihmisten välisen kommunikaation mahdottomuudesta?
Vai onko toivo siinä, että katsoja samaistuu päähenkilöihin, tuntee myötätuntoa heitä kohtaan, ja toivoo viimeiseen saakka että he pelastuvat.