Antonio Vivaldin viulukonserttosarja Neljä vuodenaikaa on klassisen musiikin todellinen klassikkoteos, josta jokainen varmasti on ainakin joskus kuullut. Harvalla säveltäjällä olisi pokkaa lähteä koskemaan näin ikoniseen teokseen, mutta brittiläistä nykysäveltäjää Max Richteriä sävellyksen maineikkuus ei estänyt – onneksi, sillä hän loikin Vivaldin konsertoista jotakin aivan uutta ja maagista. Teos päivittyi kertarysäyksellä nykyaikaan, ja kestää jälleen lukuisia kuuntelukertoja.
Levyn ainutlaatuisen tunnelman luo ehkä juuri sen yhtäaikainen tuttuus ja vieraus. Richter on jättänyt alkuperäisestä materiaalista jopa 75 % pois, joten pyörää ei ole keksitty uudestaan. Sen sijaan Richter on tuonut tuttuja elementtejä palasina vieraaseen ympäristöön, jossa ne kuulostavat uusilta ja raikkailta. Alkuperäisen sävellyksen koristeellinen barokkityyli on korvautunut postmodernismilla, jossa yhdistellään ennakkoluulottomasti erilaisia musiikillisia elementtejä.
Vaikka et olisi klassisen musiikin ystävä, Max Richterin versio Vivaldin vuodenajoista on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen teos. Richterin musiikki vetoaa kaiken ikäisiin, mutta erityisesti nuoret kuulijat voivat kokea hänen musiikissaan jotakin sellaista viehätystä, jota perinteinen, vanhempi klassinen musiikki ei välttämättä tarjoa. Teksti: Terhi S.